Hakuprosessi part 2

Hiukan on vierähtäny viikkoja tosta viime kertasesta jutusta. Syitä on monia, kuten mm. kiire, stressi, epätietoisuus ja laiskuus. On tosiaan ollu tässä välillä usko koetuksella. Mutta nyt on tilanne se, että lähtöpäivä Atlantin taa on jo tiedossa ja lentoliput varattu. Apuva! Miten tähän on nyt sitten päästy onkin ollu sen kertanen savotta ettei toista oo. Sitä matkaa tähän pisteeseen valotan seuraavien juttujen aikana. Nyt kuitenki palaan vielä hakuprosessiin.

Hakuvaiheen ehdottomasti työläin ja stressaavin vaihe oli GRE testin (GRE General Test) tekeminen. Mitään yksityiskohtia tuosta kokeesta en saa kertoa. Voin vain suositella hyvää valmistautumista, jos et oo joku nero. Mulla on tämmöset käsittääkseni melko keskinkertaset aivot niin koin paremmaksi vähän valmistutua. En osaa sanoa monta tuntia itse käytin tarkalleen, mut 40h ei oo ainakaan liioiteltu. Kylmiltään ei kokeeseen kannata mennä, koska paikan päällä ei aika yksinkertaisesti riitä siihen, että ehdit tajuamaan jutun juonen sekä tekemään tehtävät. Joten vähintäänkin tutustu kokeen rakenteeseen ja arviointikriteereihin/ pisteytykseen. Kokeessa on kolme erilaista tehtävätyyppiä: Analytical Writing, Verbal Reasoning ja Quantitative Reasoning. Elikkä lyhykäisyydessään, kirjoittamista, luetun ymmärtämistä ja matematiikkaa. Itse ostin valmistautumista varten kirjan Official Guide to the GRE General Test. Maksoi abouttiarallaa 40€. Onhan se kirjasta paljon, varsinkin kun sitä tuskin koskaan enää tarviin. Mutta toisaalta toi GRE koe maksaa sen noin 200€ niin kyllä sen miellään kerralta tekee edes jotenkin mukiin menevästi ettei tarvii rahoja siihen toista kertaa hassata. Puhumattakaan siitä menetetystä ajasta sekä vaivasta ja tuskasta, jota kokeen uusiminen aiheuttaisi. Kokeen ainoa suorituspaikka on Suomessa käsittääkseni Helsingissä, eli pelkästään paikan päälle tuleminen toistamiseen on kohtalaisen ärsytävää ellei, satu asumaan pääkaupunkiseudulla. Ja itsehän en asu, No onneks yks kerta tota via dolorosaa riitti tuon kokeen kans.

Koe tehdään siis kokonaan tietokoneella. Kai on joissain tapauksissa mahdollista tehdä paperinenkin, mutta siitä en osaa enempää sanoa. Jokainen tehtävä on siis ajastettu, että kun aika loppuu niin se loppuu ja vastauksiin ei voi enää vaikuttaa. Sitten hieman tehtävistä yleisesti. Itselläni aika riitti joissain tehtävissä just ja just ja joissain tehtävissä laitoin sitten ihan lotolla vastauksia tehtäviin, kun aika alkoi loppua. Ainahan voi toivoa, että edes tuurilla arvaa oikein. Tyhjäksi ei kannata kuitenkaan jättää. Vääristä vastauksista, kun ei kuitenkaan tule miinuspisteitä. Sen sijaan joissain kysymyksissä/tehtävissä saattoi olla useita vastausvaihtoehtoja. Kaikkien vastausten tuli olla oikein, jos tiesi esim 1/2 niin pisteit tulee nolla. Että itse ainakin ajattelin tämän olevan hyvin takapuolesta, koska usein saatoin tietää varmasti yhden, mutta toinen meni arvailuksi. Mutta mitä sitä itkemään. Se on helppoa silloin kun osaa ja tietää. Testikeskusessa taisi mulla mennä aikaa kaikkiaan joku 4 tuntia ja siitä ajasta kolme tuntia oli varsinaista koeaikaa. Kokeen puolessa välissä on mahdollisuus pitää 10 minuutin tauko, muuten kokeessa aika ja tehtävät juoksee koko ajan. Testihuoneeseen en itse ainakaan saanut ottaa mukaan edes vesipulloa, joten itselleni 10 min breikki oli enemmän kuin tarpeen. Pääsi vessaan ja juomaan.

Itse sain hieman tai oikeastaan aika suurenkin helpotuksen hakemuksessa, sillä mun ei täytynyt käydä tekemässä TOEFL kielikoetta. Kaikilta EI natiiveilta englanninkielisiltä se vaaditaan paitsi, jos on suorittanut college degreen maassa, jossa englanti on virallinen kieli ja tutkinto suoritettu englanniksi. No minullahan oli jo tuolta Oklahoma State Universitystä se Bachelor Degree takataskussa ja siksi ei tätä TOEFL koetta tarvinnut tässä kohtaa käydä tekemässä. Olen sen toki tehnyt jo silloin, kun ensimmistä kertaa lähdin vaihtoon, ensin Skotlantiin ja sitten Yhdysvaltoihin. Silloin traumatisoiduin TOEFL kokeesta paljon ja olin varma että meni täysin penkin alle, mutta pisteet riitti kuin riittikin ja pääsin matkaan. Ainakin omasta mielestäni, näin jälkikäteen ajatellen tuo TOEFL on aivan lastenleikkiä verrattuna GRE kokeeseen. TOEFL on myös ylläri ylläri maksullinen ja oisko hinnaltaan GREn luokkaa.

Hakemukseen tarvi tietty laittaa scannatut kopiot tutkintotodistuksesta/todistuksista, elikkä siitä tutkinnosta minkä pohjalta haet jatko-opintoihin ja mikä antaa sulle sen hakukelpoisuuden. Itseltäni tuli liitteiksi restonomin paperit Turun AMKista ja sitten tätä Oklahoma State Universityn Bachelor Degree paperi.

Tässä oli nyt siten pääpiirteissään selvitettynä ja selitettynä tämä hakuprosessi. Ja tietysti ei tämä hakemuksen jättäminenkään ihan ilmasta ollut vaan siitä piti maksaa application fee. Mä oon niin huono muistamaan, et mitä se oli mutta 50€ ei oo paljon valehdeltu. Elikkä ihan ilmasta lystiä pelkästään hakeminenkaan ei ole. Ja believe me halvemmaks se lysti ei tästä ainakaan tule… 😀

 

Hakuprosessi part 1

Hakuprosessi on nimensä mukaan prosessi. Sitä ei ihan yhdeltä istumalta tehty. Aluksi homma saattaa tuntua työläältä, mutta ei se loppujen lopuksi mitenkään mahdoton ole. Hakemus tehtiin kokonaan sähköisesti, eli mitään lappusia ei tarvinnut postitse lähetellä. On tässä nykyajassa hyvätkin puolensa.

Ensin piti luoda tunnukset yliopiston järjestelmään, jossa hakulomake oli. Hakemuksen täyttämisen pystyi alottamaan ja jättämään sen kesken ja palata myöhemmin jatkamaan siitä mihin jäi. Kätevää. Hakemuksessa oli kaikki perustietojen täyttämiset ja kaikenlaisia kysymyksiä. Niissä ei sinänsä mitään ihmeellistä. Hieman ehkä perusjutuista poikkeavia juttuja oli muutamia. Seuraavaksi käyn vähän läpi niitä.

Elikkä yks homma oli kolmen suosittelijan hankkiminen ja heiltä suosituskirjeen saaminen. Suosittelija periaatteessa voi olla kuka vain, mutta jokainen nyt varmaan ymmärtää, että mitä relevantimpia suosittelijat ovat sitä paremmaltahan se näyttää. Itse sain kolme mielestäni erittäin timanttia suosittelijaa. Entiset opettajani korkeakoulusta Suomesta ja Yhdysvalloista, juurikin Oklahoma State Universitystä, johon hain. Kolmas suosittelijani oli esimieheni nykyiseltä työpaikaltani. Joten tässä taas nähtiin, että hyvät suhteet ja verkostot kannattaa pitää kunnossa. Verkostoitumien on ollu iso sana jo pitkää, varsinkin Atlantin toisella puolella, mutta pikkuhiljaa me aletaan sen hyötyjä täälläkin ymärtämään ja käyttämään.

Sitten sun tarvi itse suositella itseäsi tai paremminkin sanottuna piti laatia sellainen 2-3 sivua pitkä statement of purpose/ motivation letter. Siinä tuli kertoa kuka olet, mitä olet tehnyt ja miksi haet opiskelemaan, mitä haluat tulevaisuudelta jne. Itse oikoluetutin tekstin parillakin kaverilla oikeinkirjoituksen ja sisällön vuoksi, ennen kuin sen uskalsin sen hakemukseeni liittää. Se on hyvä aina hakea vähän muiltakin näkemystä, sitä kun tulee omille jutuilleen sokeaksi.

Hakemuksen liitteeksi tuli myös laittaa CV/resume. Tämä tulisi olla vain yhden arkin mittainen. Siinäkin kannattaa pohtia mitkä on just ne jutut mitä haluaa nostaa enemmän esille. Pelkkien työpaikkojen listaus ja ajankohdat ei ehkä riitä, vaan pientä kuvausta duuneista kannataa muutamalla sanalla tai lauseella laittaa.Paljon hyviä jenkkityylisiä malleja sekä statement of purpose kirjeeseen että resumeen löytyy netistä. Ei siis kannata keksiä pyörää täysin uudelleen vaan ettiä sen sijaan vähän apuja. Toki luovuuttakin saa käyttää, mutta omat kokemukseni USAn systeemeistä on, että tietyt jutut on hyvä vain tehdä just eikä melkein ohjeiden mukaan ja “protokollaa” noudattaen. Se ehkä osoittaa sitä kohteliaisuutta, huomioon otamista ja ammattimaisuutta mitä siellä arvostetaan paljon.

Sekä statement of purposeen että resumeen pätee seuraava. Nimittäin se, että vaatimattomuus ei sitten kaunista. Eli älä vähättele itseäsi ja omia kokemuksiasi. Päin vastoin! Ei valehtelua, mutta tärkeää on saada täysin paskatkin ja vähäpätöiset hommat ja kokemukset vaikutamaan hienoilta. Tähän kiteytyy ehkä se kulttuurien ero mikä saattaa sotia suomalaista mentaliteettia vastaan. Mutta maassa maan tavalla. 😉 Kyllä me suomalaiset ollaan loppujen lopuksi aika hyviä ja pärjätään, joten itsevarmasti eteenpäin ja omakehukin saa vähän haiskahtaa.

Koska mulla on vielä hieman asiaa tähän hakuprosessiin liittyen niin teen vielä toisen jutun, eli part 2 on tulossa. Ei viitti venyttää yhtä juttua nälkävuoden pituiseksi. 🙂

 

©Jyri Joki Kuva täältä
Tukka takana elämä edessä. Amerikka mielessä.

Homman nimi

Tässä blogissa kerron mun tarinan siitä miten ja miksi toivottavasti päädyn jatko-opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Kyseessä MS in Hospitality ja oppilaitoksena Oklahoma State University. Opintojen kaavailtu aloitusajankohta Fall 2018.

Olen ollut vaihdossa jo vuoden verran tuossa kyseisessä Yliopistossa mihin olen siis hakenut. Tämä aiempi visiittini tapahtui vuosina 2011-2012, eli hetki siitäkin ajasta on jo vierähtänyt. Miksi siis päädyn tässä kolmenkympin kynnyksellä hakeutumaan sinne uudelleen. No monestakin syystä. Mulla on täällä Suomessa perhe/suku ja suurin osa kavereista, sekä vakkari duuni, mikä on tuttu ja turvallinen. Mutta kun se ei riitä. Asiat on ihan hyvin, mutta jotenkin kaipaan muutosta ja ei ole semmosta oloa, että haluais tänne Suomeen asettua ihan tosissaan. Tiivistettynä, enemmän mua pelottais jäädä, kuin lähteä.

Tietty sitä haluaa opiskella lisää asioista, jotka itseä kiinnostaa ja toiveena tietty olis joskus päästä siihen unelmaduuniin. Ja onhan mulla ollu aikamoinen koti-ikävä takas tuonne jenkkilään aina. Kaikesta huolimatta se on ihanan kamala paikka, mihin mulla on syvä viha-rakkaussuhde.

Ihan helppoa ja yksinkertaistahan se ei ole lähteä tuonne valtoihin. Tai sinne ei niin sanotusti noin vain mennä, ainakaan silloin, kun tavoitteena on opiskella ja oleskella maassa pari vuotta. Avaan jatkossa lisää näistä eri vaiheista mitä eteen tulee, kun ulkomaille opiskelemaan halajaa. Hieman varmasti on maakohtaisia eroavaisuuksia, mutta aika paljon on myös yhtäläisyyksiä riippumatta siitä, että mihin maailman kolkkaan sitä on opiskelujen perässä lähdössä.