Hakuprosessi part 1

Hakuprosessi on nimensä mukaan prosessi. Sitä ei ihan yhdeltä istumalta tehty. Aluksi homma saattaa tuntua työläältä, mutta ei se loppujen lopuksi mitenkään mahdoton ole. Hakemus tehtiin kokonaan sähköisesti, eli mitään lappusia ei tarvinnut postitse lähetellä. On tässä nykyajassa hyvätkin puolensa.

Ensin piti luoda tunnukset yliopiston järjestelmään, jossa hakulomake oli. Hakemuksen täyttämisen pystyi alottamaan ja jättämään sen kesken ja palata myöhemmin jatkamaan siitä mihin jäi. Kätevää. Hakemuksessa oli kaikki perustietojen täyttämiset ja kaikenlaisia kysymyksiä. Niissä ei sinänsä mitään ihmeellistä. Hieman ehkä perusjutuista poikkeavia juttuja oli muutamia. Seuraavaksi käyn vähän läpi niitä.

Elikkä yks homma oli kolmen suosittelijan hankkiminen ja heiltä suosituskirjeen saaminen. Suosittelija periaatteessa voi olla kuka vain, mutta jokainen nyt varmaan ymmärtää, että mitä relevantimpia suosittelijat ovat sitä paremmaltahan se näyttää. Itse sain kolme mielestäni erittäin timanttia suosittelijaa. Entiset opettajani korkeakoulusta Suomesta ja Yhdysvalloista, juurikin Oklahoma State Universitystä, johon hain. Kolmas suosittelijani oli esimieheni nykyiseltä työpaikaltani. Joten tässä taas nähtiin, että hyvät suhteet ja verkostot kannattaa pitää kunnossa. Verkostoitumien on ollu iso sana jo pitkää, varsinkin Atlantin toisella puolella, mutta pikkuhiljaa me aletaan sen hyötyjä täälläkin ymärtämään ja käyttämään.

Sitten sun tarvi itse suositella itseäsi tai paremminkin sanottuna piti laatia sellainen 2-3 sivua pitkä statement of purpose/ motivation letter. Siinä tuli kertoa kuka olet, mitä olet tehnyt ja miksi haet opiskelemaan, mitä haluat tulevaisuudelta jne. Itse oikoluetutin tekstin parillakin kaverilla oikeinkirjoituksen ja sisällön vuoksi, ennen kuin sen uskalsin sen hakemukseeni liittää. Se on hyvä aina hakea vähän muiltakin näkemysta, sitä kun tulee omille jutuilleen sokeaksi.

Hakemuksen liitteeksi tuli myös laittaa CV/resume. Tämä tulisi olla vain yhden arkin mittainen. Siinäkin kannattaa pohtia mitkä on just ne jutut mitä haluaa nostaa enemmän esille. Pelkkien työpaikkojen listaus ja ajankohdat ei ehkä riitä, vaan pientä kuvausta duuneista kannataa muutamalla sanalla tai lauseella laittaa.Paljon hyviä jenkkityylisiä malleja sekä statement of purpose kirjeeseen että resumeen löytyy netistä. Ei siis kannata keksiä pyörää täysin uudelleen vaan ettiä sen sijaan vähän apuja. Toki luovuuttakin saa käyttää, mutta omat kokemukseni USAn systeemeistä on, että tietyt jutut on hyvä vain tehdä just eikä melkein ohjeiden mukaan ja “protokollaa” noudattaen. Se ehkä osoittaa sitä kohteliaisuutta, huomioon otamista ja ammattimaisuutta mitä siellä arvostetaan paljon.

Sekä statement of purposeen että resumeen pätee seuraava. Nimittäin se, että vaatimattomuus ei sitten kaunista. Eli älä vähättele itseäsi ja omia kokemuksiasi. Päin vastoin! Ei valehtelua, mutta tärkeää on saada täysin paskatkin ja vähäpätöiset hommat ja kokemukset vaikutamaan hienoilta. Tähän kiteytyy ehkä se kulttuurien ero mikä saattaa sotia suomalaista mentaliteettia vastaan. Mutta maassa maan tavalla. 😉 Kyllä me suomalaiset ollaan loppujen lopuksi aika hyviä ja pärjätään, joten itsevarmasti eteenpäin ja omakehukin saa vähän haiskahtaa.

Koska mulla on vielä hieman asiaa tähän hakuprosessiin liittyen niin teen vielä toisen jutun, eli part 2 on tulossa. Ei viitti venyttää yhtä juttua nälkävuoden pituiseksi. 🙂

 

©Jyri Joki Kuva täältä
Tukka takana elämä edessä. Amerikka mielessä.

Homman nimi

Tässä blogissa kerron mun tarinan siitä miten ja miksi toivottavasti päädyn jatko-opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Kyseessä MS in Hospitality ja oppilaitoksena Oklahoma State University. Opintojen kaavailtu aloitusajankohta Fall 2018.

Olen ollut vaihdossa jo vuoden verran tuossa kyseisessä Yliopistossa mihin olen siis hakenut. Tämä aiempi visiittini tapahtui vuosina 2011-2012, eli hetki siitäkin ajasta on jo vierähtänyt. Miksi siis päädyn tässä kolmenkympin kynnyksellä hakeutumaan sinne uudelleen. No monestakin syystä. Mulla on täällä Suomessa perhe/suku ja suurin osa kavereista, sekä vakkari duuni, mikä on tuttu ja turvallinen. Mutta kun se ei riitä. Asiat on ihan hyvin, mutta jotenkin kaipaan muutosta ja ei ole semmosta oloa, että haluais tänne Suomeen asettua ihan tosissaan. Tiivistettynä, enemmän mua pelottais jäädä, kuin lähteä.

Tietty sitä haluaa opiskella lisää asioista, jotka itseä kiinnostaa ja toiveena tietty olis joskus päästä siihen unelmaduuniin. Ja onhan mulla ollu aikamoinen koti-ikävä takas tuonne jenkkilään aina. Kaikesta huolimatta se on ihanan kamala paikka, mihin mulla on syvä viha-rakkaussuhde.

Ihan helppoa ja yksinkertaistahan se ei ole lähteä tuonne valtoihin. Tai sinne ei niin sanotusti noin vain mennä, ainakaan silloin, kun tavoitteena on opiskella ja oleskella maassa pari vuotta. Avaan jatkossa lisää näistä eri vaiheista mitä eteen tulee, kun ulkomaille opiskelemaan halajaa. Hieman varmasti on maakohtaisia eroavaisuuksia, mutta aika paljon on myös yhtäläisyyksiä riippumatta siitä, että mihin maailman kolkkaan sitä on opiskelujen perässä lähdössä.